Keskiviikkona valtuusto käsittelee välikysymystä Itä-Euroopasta saapuvien romanien kohtelusta. Khs:n vastaus kysymykseen on melko suppea ja kertaa niitä toimia joita kaupunki on tehnyt. Tässä ne lyhyesti:

1. Kaupunki on ostanut Rom po drom -projektin diakonissalaitokselta: kaksi henkilöä kartoittaa tietoja romaneista ja antaa tietoa heille kaupungin käytännöistä. Projekti ei tee muuta sosiaalityötä tai ns. humanitääristä työtä.

2. “Akuutteja toimenpiteitä on tarvittu lastensuojelullisista syistä”. Tietooni tulleet toimenpiteet ovat olleet mielestäni epähumaaneja - ainakaan kahden vastasynnyttäneen äidin lähettäminen takaisin Romaniaan ei ole voinut edesauttaa äitien ja lasten hyvinvointia. Samoin teini-ikäisen tytön huostaanotosta luopuminen vasta kun muu perhe lupautui poistumaan Suomesta ei tunnu inhimilliseltä eikä oikeudenmukaiselta.

3. Kaupunki on purkanut luvattomia leirejä Kalasataman alueelta eikä edes lapsille, vanhuksille ja vammaisille romaneille tarjottu korvaavaa majoitusta. Tämä toimenpide sai minut tekemään välikysymyksen.

4. Välikysymyksen jättämisen jälkeen kaupunki on ostanut hätämajoituspalveluita Diakonissalaitokselta. Hätämajoitusta jatketaan tammikuun loppuun asti  ja siihen ovat oikeutettuja vain lapsiperheet. Muut romanit ovat lähinnä Vapaa katto -yhdistyksen pihamaalla parissa asuntovaunussa Kalasatamassa. 

Valtuustolla on välikysymyksen käsittelyssä kolme vaihtoehtoa:

A. Merkitä khs:n vastaus tiedoksi.
B. Palauttaa vastaus uudelleen valmisteltavaksi.
C. Valita keskuudestaa tarkastusvaliokunta, joka paneutuu käsiteltävään asiaan antaakseen siitä valtuustolle toimenpide-ehdotuksia.

Mielestäni tarkastusvaliokunnan valitseminen olisi tässä tilanteessa viisainta. Näin saisimme valtuutetut ja poliittiset ryhmät mukaan tämän poikkeuksellisen asian käsittelyyn. Koen että virkamiespäätökset ovat tehty pimennossa päättäjiltä - esim. kaupunginhallitukselle ei osattu suoralta kädeltä joulukuussa edes kertoa kenen käskystä luvattomat leirit purettiin. Uskon että asioiden poliittinen käsittely valtuutettujen keskuudesta valitussa tarkastusvaliokunnassa helpottaisi uusien ja inhimillisempien käytäntöjen löytämisessa ongelmien ratkaisuun, vaikka normaalisti luottamushenkilöt tekevätkin päätöksensä virkavastuulla tehdystä esittelystä. Lähtökohta olisi siis ennakolta varautua mahdollisiin uusiin ongelmiin, joita emme ole vielä edes kohdanneet. Toisaalta kärjistäen voisi sanoa, ettei “huonommin” romaniongelmaa voisi hoitaa - näin ollen tarkastusvaliokunta ei ainakaan heikentäisi romanien tilannetta. Tausta-aineistostakin selviää että monissa muissa Euroopan kaupungeissa on ryhdytty muihinkin toimiin kuin romanien palauttamiseen kotikonnuilleen. 

Toistaiseksi Helsingin kaupungin kaikkien toimenpiteiden takana on lähtökohta, jossa romanien toivotaan lähtevän mahdollisimman nopeasti takaisin kotimaahansa tai jonnekin muualle. Muistanette kun kaupunginjohtaja Pajunen halusi jo v. 2007 kieltää lailla kerjäämisen? (kts. http://www.helisto.net/?p=101) Oma tavoitteeni olisi löytää tapoja tarjota sopivaa lyhytkestoistakin työtä aikuisille ja koulunkäyntiä lapsille sekä taata myös Romanian romaneille ne oikeudet, jotka heille EU-kansalaisina kuuluvat. Samaan aikaan kannattaa muistaa että Suomessa ns. perussoikeussuoja ulottuu kansalaisuusperiaatetta laajemmalle: meidän velvollisuutemme on suojella kaikkien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia heidän Suomessa oleskelun ajan. 

Itä-Euroopan “kodittomia” romaneja on noin 15 miljoonaa ja he ovat kotoisin lähinnä Romaniasta, Bulgariasta, Slovakiasta ja Tsekeistä. Nämä romanit ovat Euroopan suurin ja kaikilla mittareilla eniten syrjitty ja syrjäytynyt kansanryhmä - ja heidän lapsensa ovat sitä vielä monin verroin enemmän… Helsingissä on tällä hetkellä noin 40 Romanian romania, joista tusinan verran asuu toistaiseksi Diakonissalaitoksen hätämajoituksessa, loput lienevät nyt Kalasatamassa Vapaan katon pihalla asuntovaunuissaan.

Helsingissä olevat Romanian romanit eivät ole tulleet Suomeen norkoillakseen meikäläistä sosiaaliapua ja yhteiskunnan tarjoamia etuja eivätkä heidän ole todettu tehneen rikoksia. He ovat tulleet tänne töihin - niin huvittavalta kuin se saattaakin kuulostaa. Miehet keräävät pulloja tai yrittävät soittaa kadulla ja naiset kerjäävät. Näin he tienaavat todennäköisesti parikymppiä päivässä - ja se on paljon enemmän mihin heillä olisi mahdollisuus kotimaassaan (joka ei edes anna kaikille henkilöllisyystodistusta saati edes koulutusta - siis sellainen kotimaa…) 

Lopuksi: valtuusto ei ole käsitellyt romanikysymystä toistaiseksi lainkaan. Sosiaalilautakunta on saanut kysyttäessä selvityksiä ja kaupunginhallitus on käsittellyt asiaa vain marraskuussa 2007. Sen jälkeen Sisäasiainministeriö julkaisi työryhmäraportin “Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta”. Sen kohdassa 5.6 “Alaikäisten lasten kohtelu”, Arvio ja toimenpiteet (s.49) todetaan mm. seuraavaa:
 
“Lastensuojelu on sosiaalipalvelu, josta kunnan sosiaalitoimi kantaa taloudellisen ja toiminnallisen vastuun. Suojeluun ovat oikeutettuja kaikki maassa oleskelevat lapset. Ulkomaalaisten lasten suojelusta vastaa lapsen oleskelukunta, ellei hänellä ole 
asuinkuntaa Suomessa. Alaikäisen tilapäisestä majoittamisesta aiheutuvat kulut maksaa oleskelukunta. Jos majoitettavalla ei ole asuinkuntaa, lastensuojelulain mukaan vastuu lastensuojelusta on Helsingin kaupungilla.”
 
“Työryhmän piti toimeksiannon mukaan tehdä ehdotuksia alaikäisten lasten tilapäisen majoittamisen asianmukaiseksi järjestämiseksi. Lapsen oleskelukunnan sosiaaliviranomaisilla on velvollisuus huolehtia kiireellisestä lastensuojelun tarpeesta. 
Kun perusteet avohuollon tukitoimille täyttyvät, tulee lapselle ja hänen huoltajalleen tai huolenpidostaan muutoin vastaavalle henkilölle tarjota niitä. Jos lastensuojelun tarpeen aiheuttavat pääosin puutteelliset asumisolot tai heikko taloudellinen tilanne, 
tulee oleskelukunnan ensisijaisesti tarjota tyydyttävä asunto ja/tai riittävä toimeentulo.”
 
“Suomen viranomaisen toimivaltuudet lastensuojelun osalta rajautuvat välittömän avun tarjoamiseen. Mikäli lastensuojelutarve jatkuu, tulee asiassa kääntyä kunkin kotimaan viranomaisen eli käytännössä edustuston puoleen esimerkiksi huoltajuuden tai 
huolenpidon pitempiaikaisen järjestelyn toteutumiseksi.”
 
“Kun viranomainen tapaa kouluvuoden aikana kerjäämässä kouluikäisen lapsen, viranomaisten tulee kasvuedellytysten turvaamiseksi selvittää, miksi lapsi ei ole koulussa tai ylipäänsä opetuksen piirissä.”

Yleiset saunat katosivat Helsingistä asumisolosuhteiden parantuessa 70-luvulle tultaessa. Saunominen arkipäiväistyi taloyhtiöiden sähkösaunoihin tai uimahalleihin samalla kun arvokkaat vanhat yleiset saunat yksi toisensa jälkeen purettiin muihin tarkoituksiin. Helsingissä on jäljellä enää vain kolme yleistä saunaa: kertalämmitteiset Kotiharjun sauna ja Sauna Arla 20-luvulta sekä sähkölämmitteinen Hermannin Sauna 50-luvulta. Näiden lisäksi Suomessa toimii vain yksi muu yleinen sauna, tukiyhdistyksen ylläpitämä Rajaportin sauna Tampereen Pispalassa.

Uuden kaupunkikulttuurin myötä kiinnostus yleisiin saunoihin on jälleen kasvamassa. Jäljellä olevat saunat ovat muodostuneet kohtaamispaikoiksi korttelikapakoiden tapaan. Kotiharjussa ja Arlassa perinteiset kertalämmitteiset kiukaat ja niiden löylyt ovat myös keskeinen osa saunomiskokemusta. Suuri osa yleisten saunojen asiakkaista on turisteja ja muita ulkomaalaisia, jotka hakevat suomalaista saunomiskokemusta.

Töölönlahdelle suunniteltavan keskustakirjaston yhteyteen kannattaisi rakentaa yleinen sauna perinteisine kertalämmitteisine kiukaineen - onhan keskustakirjaston eräs luonne olla kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Esimerkiksi keskustakirjaston kattoterassille sijoitettuna noin 400 - 500 kerrosneliön yleinen sauna olisi arvokas lisä Töölönlahden kulttuuritarjontaan.

Vaalien alla jätteiden kierrätyksen ongelmat tulivat jatkuvasti esiin. Metallinkeräys ei toimi, kiinteistöissä ei ole mahdollista kierrättää muovia, metallia tai lasia jne. Jouduin kymmeniä kertoja kiemurtelemaan ihmettelevien äänestäjien edessä miksei edes vihreät saa tässä asiassa mitään aikaan?

Jollain tavoin syytän asiasta YTV:tä ja nimenomaan sitä, että se on sen kaltainen lafka, josta kukaan ei oikeastaan vastaa - ei ainakaan kukaan kaupunginvaltuutettu. Itsekin olen ollut muutamia kertoja jossain seutukokouksessa hyväksymässä sitä sun tätä tietäen hyvin näytelmän juonen…

Olen ymmärtänyt että YTV on lähiaikoina murroksen edessä, mutta tässä jäteasiassa paras ratkaisu aivan selvästi olisi yhdistetty pääkaupunki, jonka valtuusto voisi sujuvasti tehdä tarpeelliset päätökset jätehuollon ja kierrätyksen toimivuudesta.

YTV on siis Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniasten yhteinen organisaatio joka vastaa mm. alueen jätehuollosta.

Toivottavasti rakkaus parkkipaikkoihin ja henkilöautoiluun ei ole syy
vastustaa Krunikan ja koko Helsingin joukkoliikenneyhteyksien
parantamista?

Liisankadulla henkilöautoliikennettä pitääkin vähentää.
Ainakin läpiajokielto olisi välttämätön. Vielä parempi ratkaisu olisi
tehdä Liisankadusta kävelykatumainen pihakatu jossa asukkaiden
kotiinajo ja ratikkaliikenne sallittaisiin.

Krunikassa kuten Punavuoressa, Kalliossa, Katajanokalla ja muualla
kantakaupungissa pitäisikin näitä pihakatuja suosia paljon rohkeammin
kuin nyt: miksi ihmeessä pienillä asuinkaduilla pitää sallia
henkilöautojen läpiajo ja ylivalta?

Subject: KUTSU STOP TÖHRYILLE -10-VUOTISJUHLASEMINAARIIN
From: HKR-Tekniikka HKI/HKR

“Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti käynnistää STOP Töhryille-projektin. Sen tavoitteena on torjua kaupunkirikollisuutta, kohentaa kaupunkikuvaa sekä parantaa asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Merkkivuoden kunniaksi järjestämme STOP Töhryille 10-vuotisjuhlaseminaarin tiistaina 16.9. klo 9-18 Finlandia-talon terassisalissa. Tilaisuudessa esitellään STOP Töhryille -projektin tavoitteita, tuloksia, tämän hetkistä tilannekuvaa sekä tulevaisuuden haasteita. Näkemyksiään ja kokemuksiaan esittävät valtion viranomaiset, kaupungin päättäjät ja johto sekä projektin lukuisat kotimaiset ja kansainväliset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit.”

Kuulin tuosta Finlandia-talossa järjestettävästä Stop töhryille 10-vuotisjuhlaseminaarista puolivahingossa kun eräs Kiasman tuottaja kysyi minulta naureskellen että aikooko valtuutettu Helistökin osallistua kyseiseen propagandatilaisuuteen jota rakennusvirasto puuhastelee? Samalla sain kutsun Kiasman pihalla pidettävään Töhryfest-vastatapahtumaan jota aktiiviset nuoret olivat järjestämässä. Totta kai päätin osallistua molempiin tilaisuuksiin!

Fillaroin siis tiistaina ensin Kiasmalle Töhryfestiin kuulostelemaan minkälaista viestiä nuoret meille päättäjille haluavat antaa. Viesti olikin selvä: Stop stop töhryille! Paikalla oli paljon väkeä - graffitit ovatkin osa normaalia nuorisokulttuuria vaikka Helsingin kaupunki ei sitä ymmärrä. Pidettiinhän toki rock`n´rollia paholaisen musiikkina 50-luvulla ja Sex Pistols tuomittiin fasistiseksi 70-luvulla…

Ihmetykseni kaupungin järjestämästä juhlaseminaarista vahvistui - tai itse asia ihmetys muuttui vitutukseksi - kun Hufvudstadsbladetin toimittaja kertoi minulle että hänen sisäänpääsynsä juhlaseminaariin oli estetty vaikka hän oli esittänyt pressikorttinsa ja kertonut olevansa työtehtävissä. Hetkinen! Voiko Helsingin kaupungin rakennusvirasto todella käyttäytyä noin? 2000-luvulla? Estetty toimittajaa tekemästä työtään?

Lähden yhdessä Paavo Arhinmäen kanssa katsomaan mitä siellä Finlandia-talossa oikein tapahtuu. Marssimme pääovesta sisään, jätämme takit narikkaan ja - huomaamme olevamme väärässä tilaisuudessa. Stop Töhryille -seminaari onkin alakerran Terassisalissa. Sinne siis kiireellä, jotta ehtisimme kuulla kuka saa Stop Töhryille palkinnon ja kuinka tulosryhmän johtaja Kauko Nygren pitää esityksen projektin nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista. Ehkä voisimme jopa saada yleiskeskustelussa puheenvuoron sanoaksemme edes muutaman kriittisen sanan projektista?

Niin pitkälle emme päässeet. Terassisalin edustalla vahtimestareilla oli tiukka määräys olla päästämättä ketään sisään jonka nimi ei löydy kutsuvieraiden joukosta. Ei löytynyt Helistöä eikä Arhinmäkeä. Pyysin että vahtimestari kutsuisi paikalle jonkun rakennusviraston edustajan jotta hän voisi päästää arvon kaupunginvaltuutetut sisään kaupungin omaan tilaisuuteen. Vahtimestari teki työtä käskettyä mutta palasi takaisin tyhjin käsin. Tosin mukana oli viesti Kauko Nygreniltä ja projektinjohtaja Kauko Haantieltä: emme ole tervetulleita seminaariin. Piste. Eivät tulleet arvon herrat edes itse sitä meille ilmoittamaan - laittoivat vahtimestarin asialle. Ei auttanut valtuutettujen kuin lähteä vähin äänin pois Finlandia-talosta.

En vain ole tottunut siihen että kaupunginvaltuutettua estetään toimimasta kaupunginvaltuutettuna. Ainakaan Helsingissä.

Jos minulta olisi kysytty, olisin tietenkin säilyttänyt Hanasaaren vanhan hiilivoimalan ja muuttanut sen kaupunkikulttuurin käyttöön. Nyt se on purettu ja sitä tuskin moni edes enää muistaa.

Miksi vanha mastodonttimainen rakennus olisi pitänyt säilyttää? Minulle se on itsestään selvää. Johtunee siitä että olen Lepakon kasvatti. Eli vastakysymys kuuluukin: miksi purkaa iso ja moniulotteinen rakennus vaikka sen ensisijainen käyttötarkoitus olisi päättynyt? Varsinkin kun moisessa rakennuksessa olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Sairasta! Tai ainakin tyhmää ja ajattelematonta.

Pieni hännännostatus kuitenkin: väitän että jos me muutamat idealistit emme olisi ryhtyneet elämöimään Hanasaaren voimalan säilyttämisen puolesta, ei Suvilahden kaasulaitosalue olisi ajautumassa kultttuurin käyttöön niin kuin se nyt näyttää olevan. En väitä että se olisi ollut meikäläisen idea ja saavutus, mutta ilman keskustelua Hanasaaren voimalan mahdollisuuksista kaupunkikulttuurin tyyssijana ei idea Suvilahdesta tulevana kulttuurikeitaana olisi kristallisoitunut päättäjille eikä virkamieskunnalle.

Aina kannattaa unelmoida. Ja aina pitää yrittää panna vastaan tyhmiä päätöksiä. Eikä Lepakkoakaan olisi pitänyt purkaa.

Sain Facebookin kautta kutsun erään kunnallisvaaleissa ehdokkaana olevan perussuomalaisen turvallisuusammattilaisen tukijoukkoihin. En toki liittynyt.

Itse asiassa Helsinki on turvallisempi kuin koskaan. Uhkia joutua väkivallan kohteeksi on Helsingissä aika vähän - jos liikennettä ei siis lasketa - mutta ei lasketa tässä vaikka monen autoilijan käytös väkivaltaista onkin…

Onkin aivan eri asia väittää Helsinkiä vaaralliseksi paikaksi kuin kysyä miksi ihmiset pelkäävät - tai ainakin gallupeissa vastaavat niin että voidaan tulkita heidän pelkäävän. Toki moni paikka on ainakin lapselle, vanhukselle tai naiselle pelottava - mutta se taitaa johtua meistä miehistä?

Eli jotta Helsinki olisi kaikille turvallinen elää muutetaan jollain tavoin meitä miehiä - ei tilata lisää turvallisuuspalveluja, tarkkailukameroita, järjestysmiehiä, vartikoita, turvaportteja, aitoja, muureja ja muuta kallista ja hyödytöntä - ainakaan verovaroin.

Yritetään muilla keinoin oppia yhteisöllisyyttä, lähimmäisenrakkautta ja naapurisopua. Helsinkiläisiähän me kaikki ollaan, hyviä ihmisiä.

Muutama huomio kesäisestä Helsingistä, jotka ainakin meikäläistä hävettää. Lisää seuraa sitä mukaa kun vastaan tulee.

1. Ravintoloiden terassien aukioloajat - tai paremminkin niiden rajoitukset. Terassit pitäisi ilman muuta saada olla auki niin kauan kuin ravintola on auki. On järjetöntä, ettei kesäistä iltaa saa istua terassilla kymmenen jälkeen - varsinkin kun tupakoitsijat ramppaavat kadulla aika ajoin läpi ravintolaillan.

2. Pummipysäköinti ja väärinpysäköidyn auton parkkisakon pienuus. Parkkisakko on Helsingissä 60 euroa - silloin kun sellaisen sattuu saamaan. Parkkipirkkoja ja -pettereitä on selvästi aivan liian vähän. Kaupungilta jää isot rahat saamatta pummilla pysäköiviltä. Sitä paitsi parkkisakko on edelleen pienempi kuin pummilla joukkoliikenteessä matkustavan sakko.

Viime päivinä on kaupunginvaltuutetuille tullut paljon postia asunnottomien tukiasuntojen perustamisen takia. Lähinnä niiden vastustajilta. Ohessa kaksi vastaustani niihin, ensimmäinen haagalaiselle Helille ja toinen Anulle Töölöön.

Moi Heli!

Tekisi mieli olla vastaamatta viestiisi, koska olen niin eri mieltä kanssasi, mutta uskon että tuskasi ja pelkosi tästä (loppujen lopuksi hyvästä) päätöksestä perustaa tukiasuntoja asunnottomille on kuitenkin aito etkä sille mitään voi.

Siksi muistuttaisin Sinua siitä, ettei erilaisia ihmisiä, kuten mieleltään sairaita tai päihdeongelmaisia voi sijoittaa johonkin reservaattiin kaupungin laidalle, eikä heitä ainakaan voi jatkuvasti unohtaa ja työntää pois mielestä. 

Nämä ihmiset ovat nytkin olemassa yhteisössämme nimeltä Helsinki, tällä hetkellä epäinhimillisissä oloissa kaduilla tai erittäin epämiellyttävissä asuntoloissa. Jos vähääkään haluamme heidän sosiaalistuvan ja ottavan vastuuta omasta elämästään, meidän on tarjottava heille inhimilliset elämisen ja asumisen olosuhteet. 

Entä jos esimerkiksi itse tai läheisesi sairastuisi mieleltään ja joutuisi sen ketjureaktion takia asunnottomaksi ja varattomaksi? Haluaisitko itse asua jossain teollisuusalueen takana tai laittaisitko tyttäresi sinne asumaan, jos hän menettäisi psyykkisistä syistä otteensa elämään ja normaaliin asumiseen?

En toki usko lainkaan että innostut vastaukseni takia tukiasunnoista Kauppalantielle, mutta toivon, että hetken ajattelisit asiaa myös näiden nyt kadulla ja epämääräisissä oloissa elävien syrjääntyneiden näkökulmasta. Heilläkin on tunteet ja elämä.

Toivon onnellista elämää Sinulle ja uskon, ettei asuntosi arvo laske lainkaan näiden tukiasuntojen takia. Tulen myös valtuutettuna vaikuttamaan, etteivät muut, ns. “tavalliset” ihmiset joudu kärsimään näiden tukiasutettujen takia.

Parhain terveisin,
Kimmo Helistö 

Hyvä Anu!

Lataat kirjeeseesi monia kysymyksiä ja suuren määrän asenteita - en kuvittelekaan, että voisin kääntää pääsi ainakaan yhdellä vastauspostilla.

Kerrot itsekin kuinka hyvä asuinalue monipuolisine palveluineen Töölö on. Toistaiseksi Töölössä ei asunnottomien asuntoja / asuntoloita ei olekaan ollut, joten eikö ole tasapuolista että Töölöönkin niitä tulee?

Jos nuo parisataa tulevaa töölöläistä olisivatkin 20 % Helsingin asunnottomista, mutta ikävä kyllä asunnottomia on Helsingissä enemmän kuin 1000. Ruusulankadulle heitä muistaakseni asutetaan 88 ja Hietalahdenkadulle toinen mokoma. Tällä hetkellä esimerkiksi Alppikadun Pelastusarmeijan asuntolassa Kalliossa asuu noin 200 asutettua - onneksi uusilla päätöksillä sielläkin voidaan asuntolan kokoa pienentää noin 120:een asukkaaseen. Samoin monet muut yksiköt pienenevät ja asutettavat hajaantuvat useampaan asumisyksikköön kuin tällä hetkellä. Toki mainitsemasi parinkymmenen asukkaan yksikkökoko olisi parempi kuin suuremmat yksiköt, mutta ainakin toistaiseksi asunnottomuus on niin suuri ongelma, ettei niin pieniä yksiköitä voida perustaa niin monta, että ongelma ratkeaisi.

Ymmärrän kuitenkin hyvin huolesi - kukapa ei tämänkaltaisista muutoksista huolestuisi? Siksi onkin oikeutettua vaatia kaupunkia ja muuta yhteisöä huolehtimaan mahdollisista ongelmistakin, jotka uudet asukkaat alueille saattavat tuoda. Sen takia on ensisijaisen tärkeää myös kuulla teidän naapureiden pelkoja ja parannusehdotuksia näiden hankkeiden kohdalla.

Yritän valtuutettuna myös huolehtia, ettei teitä “vanhoja” töölöläisiä jätetä yksin mahdollisten ongelmien keskelle. Olen vakuuttunut siitä, että sosiaalivirasto ja muut viranomaiset varautuvat mahdollisimman hyvin ongelmatilanteiden ehkäisyyn myös jo ennakolta.

Kaupunki on monimuotoinen kokonaisuus, jossa erilaisuutta ja epämiellyttäviä ilmiöitä on pakko hyväksyä ja sietää. Jos tunnet että haluat vielä keskustella aiheesta kanssani toivon, että soitat tai lähetät sähköpostia. Äläkä päästä muitakaan päättäjia helpolla. Vain yhdessä keskustellen ja rakentaen saamme aikaan paremman ja inhimillisemmän Helsingin.

Hyvää kesän jatkoa Sinulle toivoen,
Kimmo Helistö

Nyt kun Helsingin kaupungin käsittämättömät oikeustoimet taiteilija Miina Äkkijyrkkää vastaan ovat tulleet julkisuuteen (HS 22.11.) en voi kuin ällistellä kaupungin asennetta ja sen käyttämiä kovia keinoja Äkkijyrkkää kohtaan.

Kaupunki haluaa häätää Äkkijyrkän Vuosaaren Uutelassa sijaitsevalta Skatan tilalta, jota hän on hoitanut yli kymmenen vuotta. Hän on raivannut ryteikköpajukoista hehtaarikaupalla kansallismaisemaa taiteen tekemisen ja arvokkaan kyyttökarjan hoitamisen ohessa. Palkinnoksi Helsingin kaupunki haastaa Äkkijyrkän oikeuteen.

Helsingin kaupunki puhuu strategioissaan monipuolisesti kulttuurin ja taiteen merkityksestä kaupungin elinvoimaisuudelle. Arki näyttää olevan kuin noitavainojen keskiaikaa. Tapahtumaketju Äkkijyrkkää kohtaan alkoi vyöryä, kun kutsuin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin tutustumaan Äkkijyrkän toimintaan Skatan tilalle. Tuolloin ongelmana oli lähinnä eräs ulkoilupolku, joka harkitsemattomasti johti ulkoilijat Äkkijyrkän pihalle ja lähilaitumelle, jossa pidetään niitä kyyttöjä, jotka tarvitsevat lähempää huolenpitoa.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri ymmärsi ongelman ja lupasi huolehtia, että polku siirretään. Samalla totesimme, että kannattaisi järjestää yhteistapaaminen Äkkijyrkän ja kaupungin eri tahojen edustajien kanssa, jotta monista muista pienistä käytännön ongelmista päästäisiin lopullisesti eroon. Varmastikaan pienin ongelma ei ole Äkkijyrkkä itse, joka nimensä mukaisesti on luonteeltaan kaukana siitä ihmistyypistä, jota kaupungin muut yhteistyökumppanit edustavat. Uskoinkin tuolloin, että Sauri psykologina oivaltaisi myös Äkkijyrkän yksilölliset piirteet ja hänen työnsä arvon myös kaupunkimme näkökulmasta.

Mutta ei. Yhteiskokous järjestettiin viime elokuussa, mutta minulle käsittämättömistä syistä Äkkijyrkkää ei päästetty edes kokouspaikalle. Kaupungin virkahenkilöt sekä paikalle kutsuttu poliisi kokosivat Saurin isännöimässä toverituomioistuimessa muistion, joka kiikutettiin kaupungin juristeille ikävin seurauksin. Äkkijyrkän näkökulmaa ei haluttu edes kuulla.

Nyt Äkkijyrkän niskaan ollaan heittämässä kaupungin lakimiesten toimesta täyslaidallinen sontaa, jonka julkinen tonkiminen oikeussalissa tahraa yhtä varmasti kaupungin oman maineen kulttuurikaupunkina samalla kun valtiontaidepalkinnon saanut taiteilija häväistään ja yritetään nujertaa vanhaan kunnon suomalaiskansalliseen tapaan. Kaupunki tekee jopa tutkintapyynnön yliikomisario Tuomo Lotasta, joka on edes hiukan huolehtinut Äkkijyrkän ihmisoikeuksista keskellä muiden poliisien ja eri tahojen harrastamaa ajojahtia häntä kohtaan. Mistä muusta on kysymys, kun esimerkiksi Äkkijyrkän laidunmaiden sähköpaimenten langat katkotaan vuosittain kymmeniä kertoja tai kun poliisi tekee tilalle joukkovoimalla yllätyshyökkäyksiä ilman järkeenkäypiä perusteita? Sen lisäksi ulkoilijoiden vapaana riehuvat koirat pahimmillaan raatelevat kuoliaaksi kyyttövasikoita laitumellaan.

Jos kaupunki haluaisi jostain syystä päästä eroon Äkkijyrkästä, se olisi paljon helpompaa tehdä edes sivistyneesti. Itse suosittelisin suoria ja ystävällisiä neuvotteluja, joissa asioista sovittaisiin hallitusti ja kaikkien hyödyksi. Nyt viimeistään kaupunginjohtaja Jussi Pajusen velvollisuus on viheltää peli poikki. Kaupungin pitää vetää haasteet pois käräjäoikeudesta ja istua neuvottelupöytään. Molempien osapuolien, niin Helsingin kaupungin kuin Miina Äkkijyrkän etu on tehdä yhteistyötä eikä riidellä.