Itä-Euroopan romanit eivät ajaudu Suomeen ja muualle Eurooppaan helpon elämän ja länsimaisen sosiaalituen perässä. He ovat Euroopan syrjityin kansa; heillä ei ole kotia edes kotimaissaan. Kiertolaisuus on heille ainoa mahdollisuus, emmekä pääse heistä kieltämällä kerjäämistä ja käännyttämällä heitä eri syistä maasta. Niin kauan kuin romanien kotimaat eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, pitää meidän sivistyneempien kansakuntien huolehtia romanien inhimillisestä kohtelusta.

Helsingin kaupunki ei ole onnistunut toimissaan romanien kanssa, paremminkin päinvastoin. Kaupunginjohtaja Pajunen on halunnut pitää romaniasiat tiukasti byrokraattiensa käsissä, eikä vaaleilla valitut luottamushenkilöt ole voineet osallistua asioiden hoitoon. Viime vuoden lopulla tilanne kärjistyi epäinhimilliseksi, kun kaupungin aloitteesta poliisi purki luvattoman romanileirin ja lapset ja vanhukset häädettiin talvipakkaseen. Sitä ennen kaupunki oli järjestänyt vastasynnyttäneen äidin pakkomuuton takaisin Romaniaan, jossa äidillä ja lapsella ei ole mahdollisuuksia normaaliin perhe-elämään. Nyt Kalasatamassa sijaitseva luvaton romanileiri tullee aiheuttamaan Vapaa katto Ry:n vuokrasopimuksen irtisanomisen kaupungin toimesta samalla kun sinne majoittuneet romanit tullaan häätämään. Kaupunginjohtajan toimet osoittavat, ettei kaupungin johdossa ymmärrä romanien ongelmien ydintä. Kerjäämiskielto ei lopeta romanien maahantuloa, mutta se varmasti lisää epämääräistä kaupustelua, myymälä- ja taskuvarkauksia ja ryöstöjä, joiden kohteeksi joutuvat puolustuskyvyttömät vanhukset ja humalaiset.

Mitä romanien ongelmille pitäisi sitten tehdä? Koska romanien elinolosuhteet ovat kelvottomat heidän kotimaissaan rasismin ja kaikenkaikkisen syrjinnän takia, heitä varmasti tulee jatkossakin Suomeen halusimme sitä tai emme. Oikeusvaltion pitää taata, että hädänalaisessa asemassa oleva saa ne humanitääriset ja sosiaaliset palvelut ja oikeudet, joihin EU-kansalaisuus oikeuttaa ja kansainväliset sopimukset velvoittavat. Näitä palveluita pitää voida hakea ilman että lasten huostaanotolla tai maastakarkoituksella uhkaillaan.

Luvattomien romanileirien estämiseksi kaupungin pitäisi järjestää esim. Kalasataman tyhjille asfalttikentille alue romaneille luvalliseen, mutta maksulliseen leiriytymiseen. Muutamalla keittiö-, vessa- ja suihkuparakilla varustettu ja valvottu alue - eräänlainen romanien palveluleiri - olisi inhimillisesti sovelias ja turvallinen tapa majoittaa ja auttaa romanikulkijoita. Palveluleiri voisi olla avoinna huhtikuusta marraskuuhun, jottei pelko pysyvän romanigeton syntymisestä olisi liian suuri. Kouluikäisille lapsille pitäisi järjestää leirikoulu, jossa ainakin luku- ja kirjoitustaitoa sekä muita perustietoja ja -taitoja voitaisiin vahvistaa. Leirissä romanit kohtaisivat suomalaisen yhteiskunnan edustajia hallitusti ja toinen toisiaan kunnioittaen. Näin yhteys romanien ja viranomaisten sekä työvoima- ja terveyspalveluiden välillä helpottuisi kaikkien tahojen näkökulmista. Koska romanien ongelmat ovat yhteisiä läpi Euroopan, pitäisi romanien palveluleiristä tehdä EU-hanke. Taloudellinen vastuu jakaantuisi laajemmin Helsingin kaupungin, valtion ja EU:n kesken. Kuvatunlainen palveluleiri voitaisiin tuottaa ulkopuolisen toimijan, esimerkiksi Diakonissalaitoksen kanssa, jos kaupungilla ei ole omaa osaamista asiassa.

Romaneille on myös asumisen lisäksi keskeistä muu toimeentulo. Palveluleirin yhteydessä kaupunki ja muut toimijat voisivat toteuttaa romaneilla väliaikaistöitä, esimerkiksi katujen siivousta ja korjaustöitä, joita rakennusvirastolla on tarjolla roppakaupalla. Osa romaneista työllistyisi palveluleirin ylläpitotehtävissä. Työt voisi jakaa vanhaan satamatyyliin aamuhuudoilla työnjohtajien vetämiin topparoikkiin. Itävallan Grazissa tarjotaan vastaavasti katujen siivousta ja muita puhteita väliaikaistyövoimalle. Mikseivät romanit voisi kunnostautua esimerkiksi Helsingin ratsupoliisin hevosten hoitajina? Näillä hätäaputöillä ei olisi tarkoituskaan pyrkiä romanien täystyöllisyyteen. Muutaman kympin päiväansiolla maksettaisiin osa majoituskuluista ja oleskelusta, mutta samalla heille annettaisiin mahdollisuus laillisiin töihin ja tienesteihin sekä osallistettaisiin heidät muuhun yhteiskuntaan, josta he ovat olleet sukupolvia eristyksissä.

Viime kädessä valtiovallan pitää painostaa itäeurooppalaisia EU:n jäsenvaltioita toimimaan inhimillisesti ja tasapuolisesti romanivähemmistöjään kohtaan, mutta osaltamme meidän suomalaisten pitää ojentaa auttava kätemme tälle syrjäytyneelle kansalle.

Keskiviikkona valtuusto käsittelee välikysymystä Itä-Euroopasta saapuvien romanien kohtelusta. Khs:n vastaus kysymykseen on melko suppea ja kertaa niitä toimia joita kaupunki on tehnyt. Tässä ne lyhyesti:

1. Kaupunki on ostanut Rom po drom -projektin diakonissalaitokselta: kaksi henkilöä kartoittaa tietoja romaneista ja antaa tietoa heille kaupungin käytännöistä. Projekti ei tee muuta sosiaalityötä tai ns. humanitääristä työtä.

2. “Akuutteja toimenpiteitä on tarvittu lastensuojelullisista syistä”. Tietooni tulleet toimenpiteet ovat olleet mielestäni epähumaaneja - ainakaan kahden vastasynnyttäneen äidin lähettäminen takaisin Romaniaan ei ole voinut edesauttaa äitien ja lasten hyvinvointia. Samoin teini-ikäisen tytön huostaanotosta luopuminen vasta kun muu perhe lupautui poistumaan Suomesta ei tunnu inhimilliseltä eikä oikeudenmukaiselta.

3. Kaupunki on purkanut luvattomia leirejä Kalasataman alueelta eikä edes lapsille, vanhuksille ja vammaisille romaneille tarjottu korvaavaa majoitusta. Tämä toimenpide sai minut tekemään välikysymyksen.

4. Välikysymyksen jättämisen jälkeen kaupunki on ostanut hätämajoituspalveluita Diakonissalaitokselta. Hätämajoitusta jatketaan tammikuun loppuun asti  ja siihen ovat oikeutettuja vain lapsiperheet. Muut romanit ovat lähinnä Vapaa katto -yhdistyksen pihamaalla parissa asuntovaunussa Kalasatamassa. 

Valtuustolla on välikysymyksen käsittelyssä kolme vaihtoehtoa:

A. Merkitä khs:n vastaus tiedoksi.
B. Palauttaa vastaus uudelleen valmisteltavaksi.
C. Valita keskuudestaa tarkastusvaliokunta, joka paneutuu käsiteltävään asiaan antaakseen siitä valtuustolle toimenpide-ehdotuksia.

Mielestäni tarkastusvaliokunnan valitseminen olisi tässä tilanteessa viisainta. Näin saisimme valtuutetut ja poliittiset ryhmät mukaan tämän poikkeuksellisen asian käsittelyyn. Koen että virkamiespäätökset ovat tehty pimennossa päättäjiltä - esim. kaupunginhallitukselle ei osattu suoralta kädeltä joulukuussa edes kertoa kenen käskystä luvattomat leirit purettiin. Uskon että asioiden poliittinen käsittely valtuutettujen keskuudesta valitussa tarkastusvaliokunnassa helpottaisi uusien ja inhimillisempien käytäntöjen löytämisessa ongelmien ratkaisuun, vaikka normaalisti luottamushenkilöt tekevätkin päätöksensä virkavastuulla tehdystä esittelystä. Lähtökohta olisi siis ennakolta varautua mahdollisiin uusiin ongelmiin, joita emme ole vielä edes kohdanneet. Toisaalta kärjistäen voisi sanoa, ettei “huonommin” romaniongelmaa voisi hoitaa - näin ollen tarkastusvaliokunta ei ainakaan heikentäisi romanien tilannetta. Tausta-aineistostakin selviää että monissa muissa Euroopan kaupungeissa on ryhdytty muihinkin toimiin kuin romanien palauttamiseen kotikonnuilleen. 

Toistaiseksi Helsingin kaupungin kaikkien toimenpiteiden takana on lähtökohta, jossa romanien toivotaan lähtevän mahdollisimman nopeasti takaisin kotimaahansa tai jonnekin muualle. Muistanette kun kaupunginjohtaja Pajunen halusi jo v. 2007 kieltää lailla kerjäämisen? (kts. http://www.helisto.net/?p=101) Oma tavoitteeni olisi löytää tapoja tarjota sopivaa lyhytkestoistakin työtä aikuisille ja koulunkäyntiä lapsille sekä taata myös Romanian romaneille ne oikeudet, jotka heille EU-kansalaisina kuuluvat. Samaan aikaan kannattaa muistaa että Suomessa ns. perussoikeussuoja ulottuu kansalaisuusperiaatetta laajemmalle: meidän velvollisuutemme on suojella kaikkien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia heidän Suomessa oleskelun ajan. 

Itä-Euroopan “kodittomia” romaneja on noin 15 miljoonaa ja he ovat kotoisin lähinnä Romaniasta, Bulgariasta, Slovakiasta ja Tsekeistä. Nämä romanit ovat Euroopan suurin ja kaikilla mittareilla eniten syrjitty ja syrjäytynyt kansanryhmä - ja heidän lapsensa ovat sitä vielä monin verroin enemmän… Helsingissä on tällä hetkellä noin 40 Romanian romania, joista tusinan verran asuu toistaiseksi Diakonissalaitoksen hätämajoituksessa, loput lienevät nyt Kalasatamassa Vapaan katon pihalla asuntovaunuissaan.

Helsingissä olevat Romanian romanit eivät ole tulleet Suomeen norkoillakseen meikäläistä sosiaaliapua ja yhteiskunnan tarjoamia etuja eivätkä heidän ole todettu tehneen rikoksia. He ovat tulleet tänne töihin - niin huvittavalta kuin se saattaakin kuulostaa. Miehet keräävät pulloja tai yrittävät soittaa kadulla ja naiset kerjäävät. Näin he tienaavat todennäköisesti parikymppiä päivässä - ja se on paljon enemmän mihin heillä olisi mahdollisuus kotimaassaan (joka ei edes anna kaikille henkilöllisyystodistusta saati edes koulutusta - siis sellainen kotimaa…) 

Lopuksi: valtuusto ei ole käsitellyt romanikysymystä toistaiseksi lainkaan. Sosiaalilautakunta on saanut kysyttäessä selvityksiä ja kaupunginhallitus on käsittellyt asiaa vain marraskuussa 2007. Sen jälkeen Sisäasiainministeriö julkaisi työryhmäraportin “Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta”. Sen kohdassa 5.6 “Alaikäisten lasten kohtelu”, Arvio ja toimenpiteet (s.49) todetaan mm. seuraavaa:
 
“Lastensuojelu on sosiaalipalvelu, josta kunnan sosiaalitoimi kantaa taloudellisen ja toiminnallisen vastuun. Suojeluun ovat oikeutettuja kaikki maassa oleskelevat lapset. Ulkomaalaisten lasten suojelusta vastaa lapsen oleskelukunta, ellei hänellä ole 
asuinkuntaa Suomessa. Alaikäisen tilapäisestä majoittamisesta aiheutuvat kulut maksaa oleskelukunta. Jos majoitettavalla ei ole asuinkuntaa, lastensuojelulain mukaan vastuu lastensuojelusta on Helsingin kaupungilla.”
 
“Työryhmän piti toimeksiannon mukaan tehdä ehdotuksia alaikäisten lasten tilapäisen majoittamisen asianmukaiseksi järjestämiseksi. Lapsen oleskelukunnan sosiaaliviranomaisilla on velvollisuus huolehtia kiireellisestä lastensuojelun tarpeesta. 
Kun perusteet avohuollon tukitoimille täyttyvät, tulee lapselle ja hänen huoltajalleen tai huolenpidostaan muutoin vastaavalle henkilölle tarjota niitä. Jos lastensuojelun tarpeen aiheuttavat pääosin puutteelliset asumisolot tai heikko taloudellinen tilanne, 
tulee oleskelukunnan ensisijaisesti tarjota tyydyttävä asunto ja/tai riittävä toimeentulo.”
 
“Suomen viranomaisen toimivaltuudet lastensuojelun osalta rajautuvat välittömän avun tarjoamiseen. Mikäli lastensuojelutarve jatkuu, tulee asiassa kääntyä kunkin kotimaan viranomaisen eli käytännössä edustuston puoleen esimerkiksi huoltajuuden tai 
huolenpidon pitempiaikaisen järjestelyn toteutumiseksi.”
 
“Kun viranomainen tapaa kouluvuoden aikana kerjäämässä kouluikäisen lapsen, viranomaisten tulee kasvuedellytysten turvaamiseksi selvittää, miksi lapsi ei ole koulussa tai ylipäänsä opetuksen piirissä.”

Yleiset saunat katosivat Helsingistä asumisolosuhteiden parantuessa 70-luvulle tultaessa. Saunominen arkipäiväistyi taloyhtiöiden sähkösaunoihin tai uimahalleihin samalla kun arvokkaat vanhat yleiset saunat yksi toisensa jälkeen purettiin muihin tarkoituksiin. Helsingissä on jäljellä enää vain kolme yleistä saunaa: kertalämmitteiset Kotiharjun sauna ja Sauna Arla 20-luvulta sekä sähkölämmitteinen Hermannin Sauna 50-luvulta. Näiden lisäksi Suomessa toimii vain yksi muu yleinen sauna, tukiyhdistyksen ylläpitämä Rajaportin sauna Tampereen Pispalassa.

Uuden kaupunkikulttuurin myötä kiinnostus yleisiin saunoihin on jälleen kasvamassa. Jäljellä olevat saunat ovat muodostuneet kohtaamispaikoiksi korttelikapakoiden tapaan. Kotiharjussa ja Arlassa perinteiset kertalämmitteiset kiukaat ja niiden löylyt ovat myös keskeinen osa saunomiskokemusta. Suuri osa yleisten saunojen asiakkaista on turisteja ja muita ulkomaalaisia, jotka hakevat suomalaista saunomiskokemusta.

Töölönlahdelle suunniteltavan keskustakirjaston yhteyteen kannattaisi rakentaa yleinen sauna perinteisine kertalämmitteisine kiukaineen - onhan keskustakirjaston eräs luonne olla kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Esimerkiksi keskustakirjaston kattoterassille sijoitettuna noin 400 - 500 kerrosneliön yleinen sauna olisi arvokas lisä Töölönlahden kulttuuritarjontaan.

Lienee aika kertoilla tukijoukoille ja muillekin mitä luottamushenkilöpaikkoja valtuustopaikan lisäksi meikäläiselle on siunaantunut. Nämä paikat ovat siis vihreiden valtuustoryhmässä päätettyjä ja valittuja hommia seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

1. Yritin siis päästä kaupunginhallitukseen, olenhan ollut kaupunginhallituksen varajäsen jo kymmenen vuotta. Tämä ei sopinut muille viheriäisille - kaupunginhallituksen jäseniksi valittiin Minerva Krohn, Elina Moisio, Mari Puoskari sekä Ville Ylikahri. Meikäläinen valitiin sitten Minerva Krohnin varajäseneksi, joka ei sekään ole huono paikka…

2. Khs:n varajäsenenä meikäläiselle lankesi khs:n edustajan paikka sataman johtokunnassa sekä khs:n varajäsenen paikka opetuslautakunnassa. Näitä khs:n valvojia on jokaisessa lautakunnassa ja käsittääkseni useimmissa johtokunnissa. Kokouksissa meillä on puheoikeus mutta emme osallistu päätöksentekoon muuten.

3. Khs:n varajäsenyyden kautta minut valittiin myös uuteen kaupunginhallituksen konsernijaostoon, joka huolehtii “kaupunkikonsernin” eli kaupungin monien yhtiöiden ynnä muiden taloudellisten yksiköiden toimimisesta linjassa muun kaupungin koneiston kanssa. Aikaisemmin tätä konsernijaostoa ei ole Helsingissä ollut, joten aika näyttää kuinka merkittävästä konklaavista on kyse.

4. Viime viikolla valtuustoryhmämme valitsi minut YTV:n hallituksen jäseneksi. YTV huolehtii siis pääkaupunkiseudun jäteasioista sekä toistaiseksi joukkoliikenteestä. Lähiaikoina tuo joukkoliikenne poistuu YTV:n alaisuudesta koska Helsinki, Espoo ja Vantaa (myös Kauniainen) perustivat yhteisen joukkoliikenneliikelaitoksen, joka jatkossa alkaa huolehtimaan alueen joukkoliikenteen suunnittelusta ja tilaamisesta.

5. Jatkan myös tämän valtuustokauden Helsinki-viikojen säätiön hallituksen jäsenenä. Helsinki-viikon säätiö pyörittää siis Juhlaviikkoja ja Musica Nova festivaaleja.

6. Uutena hommana meikäläiselle lankesi Kaapelitalo Oy:n hallituspaikka, joka onkin erityisen kiinnostava nyt kun Suvilahden kaasulaitoksen alue liitettiin Kaapelin hallintaan.

Eli hommaa tuntuu riittävän, mutta kokolailla sopivassa suhteessa saunanjohtajan arkeen. Toivottavasti osaan myös olla luottamuksen arvoinen näissä hommissani.

Miltei kaikki tuntuvat vastustavan Katajanokan hotellihanketta - monenlaisista syistä. Erityisesti on viitattu ns. 34 kaupunkisuunnittelun asiantuntijan vetoomukseen hanketta vastaan. Ensimmäinen allekirjoittaja on akateemikko Juha Leiviskä:

“Helsingin Eteläsatama on yksi Suomen kansallismaisemista ja Katajanokanlaituri on osa sitä.
Katajanokanlaituri 2:n hotellihankkeen kaavoitus on käynnissä. Esitetyistä luonnoksista on nähtävissä, että rakennus on paikalle sopimaton. Sen muoto on voimakkaassa kontrastissa ympäristön
rauhallisiin, rantalaiturin perustalta porrastuviin rakennusrintamiin nähden. Allekirjoittaneet esittävät, että Katajanokanlaituri 2:n kaavoitus nykyisessä muodossaan pysäytetään. Suunnittelun tavoitteeksi on asetettava perinteisen kaupunkikuvan eheyttävä täydentäminen.”

Kiinnitän nyt huomioni vetoomuksen kahteen pääväittämään:

1. “Katajanokanlaituri on osa Suomen kansallismaisemaa.”

Tällä hetkellä tuo “kansallismaisema” muodostuu Katajanokan puolella siis satamamakasiineista, joista nykyinen Marina Congress Hotel on useimmiten Viking Linen massiivisten laivojen takana ja ainakin laivoille rakennettujen lasiputkiramppien rankasti peittämä. Niitä muuten rakennettiin pari vuotta sitten lisää ja korkeimmiksi - olin silloin pienessä vähemmistössä valtuustossa niiden rakentamista vastustamassa. Vanha tullikamari ja pakkahuone on todella hieno rakennus, jonka asemaa hotelli ei kuitenkaan mielestäni vaaranna. Tosin on järjetöntä, että tuo rakennus on ollut parikymmentä vuotta käytännöllisesti katsottuna tyhjillään. Sinne ei ole voitu järjestää järkevää toimintaa mitä moninaisemmista byrokraattisista syistä. Enson pääkonttorin vieressä oleva ulkominnisteriön rakennus on uudempaa, mutta myös aika klassista arkkitehtuuria, joka monen mielestä sopii paikkaansa hyvin ja pehmentää Enson rakennuksen ongelmia (jos niitä edes on). Ja viimeisenä nykyisistä kansallismaiseman rakennuksista on siis tuo Enso ja taustalla toki Uspenskin katedraali.

Kansallismaisema on siis jo nyt monimuotoinen ja kontrastinenkin. Mielestäni kansallismaisema ei tärvelly uudesta hotellista, jos kansallismaisema-termiin ei ole sisäänkirjoitettuna muuttumattomuus.

2. “Sen muoto (siis hotellihankkeen) on voimakkaassa kontrastissa ympäristön rauhallisiin, rantalaiturin perustalta porrastuviin rakennusrintamiin nähden”

Tämä tarkoittanee sitä, ettei allekirjoittaneiden mielestä paikalle saa rakentaa muuten kuin rantaviivan mukaisesti kuten sinne on tähänkin mennessä rakennettu. Eli lievästi pitkulainen, tasamuotoinen, suorakulmion muotoinen rakennus olisi ainoa mahdollinen. Muista hotellin yksityiskohdista ei ainakaan tässä lausunnossa puhuta - vain muodosta ja asemasta rantaviivaan nähden. 

Ymmärrän vaatimuksen laajemmin siten ettei hyvä ja onnistunut kaupunkisuunnittelu salli ristiriitoja, poikkeuksia tai yllätyksiä. Ja olen vaatimuksesta vakavasti toista mieltä. Helsinki onkin rakennettu tasapäiseksi ja yleisesti ottaen aika yllätyksettömäksi. Asuinalueiden talot ovat yleensä samasta muotista, joillain pienillä yksityiskohdilla korkeintaan maustettuja tasalaatuisia kokonaisuuksia. Liike- ja teollisuusalueilla ollaan vielä rankemmin tylsän tasapaksuuden keskellä. 

Ehkä nämä 34 kaupunkisuunnittelun asiantuntijaa ovatkin tämän konseptin taustapirut? Tasalaatuista, keskiluokkaista ja mitätöntä.

Voi olla että olen väärässä. Isojen porukoiden näkökulmasta olen ollut monessa muussakin asiassa väärässä. Itselleni on kuitenkin tärkeintä se, että elän ja toimin sovussa itseni kanssa - ja sen jälkeen sopeutan itseni muiden joukkoon. Jos en noihin joukkoihin ole mahtunut, olen pysynyt niistä erossa.

Olen kannattamassa uuden hotellin toteuttamista kansallismaisemaan. Mielestäni kansallismaisema paranee sen johdosta. Toivon ettet pidä minua rikollisena, mutta jos pidät, niin mitäpä minä sille voin mitään?

Vaalien alla jätteiden kierrätyksen ongelmat tulivat jatkuvasti esiin. Metallinkeräys ei toimi, kiinteistöissä ei ole mahdollista kierrättää muovia, metallia tai lasia jne. Jouduin kymmeniä kertoja kiemurtelemaan ihmettelevien äänestäjien edessä miksei edes vihreät saa tässä asiassa mitään aikaan?

Jollain tavoin syytän asiasta YTV:tä ja nimenomaan sitä, että se on sen kaltainen lafka, josta kukaan ei oikeastaan vastaa - ei ainakaan kukaan kaupunginvaltuutettu. Itsekin olen ollut muutamia kertoja jossain seutukokouksessa hyväksymässä sitä sun tätä tietäen hyvin näytelmän juonen…

Olen ymmärtänyt että YTV on lähiaikoina murroksen edessä, mutta tässä jäteasiassa paras ratkaisu aivan selvästi olisi yhdistetty pääkaupunki, jonka valtuusto voisi sujuvasti tehdä tarpeelliset päätökset jätehuollon ja kierrätyksen toimivuudesta.

YTV on siis Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniasten yhteinen organisaatio joka vastaa mm. alueen jätehuollosta.

Toivottavasti rakkaus parkkipaikkoihin ja henkilöautoiluun ei ole syy
vastustaa Krunikan ja koko Helsingin joukkoliikenneyhteyksien
parantamista?

Liisankadulla henkilöautoliikennettä pitääkin vähentää.
Ainakin läpiajokielto olisi välttämätön. Vielä parempi ratkaisu olisi
tehdä Liisankadusta kävelykatumainen pihakatu jossa asukkaiden
kotiinajo ja ratikkaliikenne sallittaisiin.

Krunikassa kuten Punavuoressa, Kalliossa, Katajanokalla ja muualla
kantakaupungissa pitäisikin näitä pihakatuja suosia paljon rohkeammin
kuin nyt: miksi ihmeessä pienillä asuinkaduilla pitää sallia
henkilöautojen läpiajo ja ylivalta?

Vaaleihin menee aina liikaa rahaa. Vaalibudjettini pysyy näissä vaaleissa alle kahdessa tuhannessa eurossa.

Tein riskin enkä mainosta tällä kertaa missään lehdissä tai edes joukkoliikennevälineissä joissa vihreät ovat perinteisesti näkyneet. Toteutimme oman vaalilehden ja otimme siitä 10 000 lehden painoksen. Painoksesta on onnistuttu jakamaan kädestä käteen ja suoraluukutuksin melkein 9 000 lehteä.

Aika moni tuttuni onkin ihmetellyt kun lärviäni ei ole näkynyt missään vihreiden yhteismainoksissa. Syy tähän on se, että niihin osallistuminen maksaa. Helsingin vihreillä on vain vaalisunnuntaina Helsingin Sanomissa kaikkien ehdokkaiden yhteismainos jossa olen mukana.

Suurin kulu on vaalilehti. 10 000 lehden painos maksaa 1 647 euroa. Sen lisäksi tein fillareihin kiinnitettäviä kylttejä, joiden kopionti ja laminointi maksoi 80 euroa. Niitä ei pettymykseni kovin moni ottanut fillareihinsa mutta tulipahan tehtyä. Tämän lisäksi pitää vielä maksaa Helsingin vihreiden ehdokasmaksu joka on 120 euroa. Näin ollen vaalibudjettini on 1 847 euroa.

Vaalityöni tukemiseksi on perustettu Unelmien kaupunki ry. Se on varautunut maksamaan tilinsä tyhjäksi kampanjakulujani. Yhdistys on saanut varansa jäsenmaksuista, tukimaksuista ja muutamasta vaalilehteen myydystä mainoksesta. Kuvittelisin että nämä vaalit maksavat minulle siis noin tuhat euroa ja yhdistys hoitaa loput.

Äänestys menikin yllättävän tiukaksi.

Esittämääni ehdotusta muuttaa Yliopistonkatu kävely- tai pihakaduksi kannatti neljä lautakuntalaista ja vastusti myös neljä jäsentä. Tyhjää äänesti nerokkaasti kokoomuksen Elina Palmroth-Leino, muut kaksi kokoomuslaista sekä kaksi demaria vastustivat.

Ja koska äänestys meni tasan, puheenjohtajan eli Maija Anttilan (sd) ääni ratkaisi ettei kantakaupungin kävelyalue laajene vieläkään.

Kokoomus ja demarit vastustavat kävelykatuja ja muita jalankulkuolosuhteita parantavia ehdotuksia järjestelmällisesti. Mielestäni se on käsittämätöntä.

Tänään olisi mahdollista saada yksi kävelykatu lisää Helsinkiin. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee kokouksessaan valtuustoaloitetta jossa esitetään Yliopistonkadun muuttamista kävelykaduksi. Pari vuotta sitten Yliopistonkatu oli ison remontin takia autoliikenteeltä täysin pannassa eikä kukaan tuntunut valittelevan asiantilaa. Miksei Yliopistonkatu siis voisi olla aina kävelijöiden ja fillaristien valtakuntaa?

Asian voi sanoa monella tavalla, näin sen sanoo liikennesuunnitteluosasto:

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi vuonna 2000 liikennesuunnitelman, jonka mukaan Yliopistonkadusta tehdään ilmeeltään ja mitoitukseltaan kävelykadun tyyppinen katu, jolla kevyt
liikenne on pääliikennemuoto.

Aikamoista kapulaa.

Toinen peruste on myös hieno: Yliopistonkatua ei voida merkitä kävelykaduksi, koska kävelykadulla on liikennesääntöjen mukaan läpiajo kielletty.

Ei sallita sitten läpiajoa - yksinkertaista.

Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, kaupunkisuunnittelulautakunnassa asiasta on äänestettävä. Aion esittää, että lautakunnan lausunto palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten että Yliopistonkatu muutetaan kävely- tai pihakaduksi. Pihakadulla se läpiajo voidaan sallia. Mielenkiintoista nähdä miten muut puolueet suhtautuvat kävelykeskustan laajenemiseen!