Itä-Euroopan romanit eivät ajaudu Suomeen ja muualle Eurooppaan helpon elämän ja länsimaisen sosiaalituen perässä. He ovat Euroopan syrjityin kansa; heillä ei ole kotia edes kotimaissaan. Kiertolaisuus on heille ainoa mahdollisuus, emmekä pääse heistä kieltämällä kerjäämistä ja käännyttämällä heitä eri syistä maasta. Niin kauan kuin romanien kotimaat eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, pitää meidän sivistyneempien kansakuntien huolehtia romanien inhimillisestä kohtelusta.

Helsingin kaupunki ei ole onnistunut toimissaan romanien kanssa, paremminkin päinvastoin. Kaupunginjohtaja Pajunen on halunnut pitää romaniasiat tiukasti byrokraattiensa käsissä, eikä vaaleilla valitut luottamushenkilöt ole voineet osallistua asioiden hoitoon. Viime vuoden lopulla tilanne kärjistyi epäinhimilliseksi, kun kaupungin aloitteesta poliisi purki luvattoman romanileirin ja lapset ja vanhukset häädettiin talvipakkaseen. Sitä ennen kaupunki oli järjestänyt vastasynnyttäneen äidin pakkomuuton takaisin Romaniaan, jossa äidillä ja lapsella ei ole mahdollisuuksia normaaliin perhe-elämään. Nyt Kalasatamassa sijaitseva luvaton romanileiri tullee aiheuttamaan Vapaa katto Ry:n vuokrasopimuksen irtisanomisen kaupungin toimesta samalla kun sinne majoittuneet romanit tullaan häätämään. Kaupunginjohtajan toimet osoittavat, ettei kaupungin johdossa ymmärrä romanien ongelmien ydintä. Kerjäämiskielto ei lopeta romanien maahantuloa, mutta se varmasti lisää epämääräistä kaupustelua, myymälä- ja taskuvarkauksia ja ryöstöjä, joiden kohteeksi joutuvat puolustuskyvyttömät vanhukset ja humalaiset.

Mitä romanien ongelmille pitäisi sitten tehdä? Koska romanien elinolosuhteet ovat kelvottomat heidän kotimaissaan rasismin ja kaikenkaikkisen syrjinnän takia, heitä varmasti tulee jatkossakin Suomeen halusimme sitä tai emme. Oikeusvaltion pitää taata, että hädänalaisessa asemassa oleva saa ne humanitääriset ja sosiaaliset palvelut ja oikeudet, joihin EU-kansalaisuus oikeuttaa ja kansainväliset sopimukset velvoittavat. Näitä palveluita pitää voida hakea ilman että lasten huostaanotolla tai maastakarkoituksella uhkaillaan.

Luvattomien romanileirien estämiseksi kaupungin pitäisi järjestää esim. Kalasataman tyhjille asfalttikentille alue romaneille luvalliseen, mutta maksulliseen leiriytymiseen. Muutamalla keittiö-, vessa- ja suihkuparakilla varustettu ja valvottu alue - eräänlainen romanien palveluleiri - olisi inhimillisesti sovelias ja turvallinen tapa majoittaa ja auttaa romanikulkijoita. Palveluleiri voisi olla avoinna huhtikuusta marraskuuhun, jottei pelko pysyvän romanigeton syntymisestä olisi liian suuri. Kouluikäisille lapsille pitäisi järjestää leirikoulu, jossa ainakin luku- ja kirjoitustaitoa sekä muita perustietoja ja -taitoja voitaisiin vahvistaa. Leirissä romanit kohtaisivat suomalaisen yhteiskunnan edustajia hallitusti ja toinen toisiaan kunnioittaen. Näin yhteys romanien ja viranomaisten sekä työvoima- ja terveyspalveluiden välillä helpottuisi kaikkien tahojen näkökulmista. Koska romanien ongelmat ovat yhteisiä läpi Euroopan, pitäisi romanien palveluleiristä tehdä EU-hanke. Taloudellinen vastuu jakaantuisi laajemmin Helsingin kaupungin, valtion ja EU:n kesken. Kuvatunlainen palveluleiri voitaisiin tuottaa ulkopuolisen toimijan, esimerkiksi Diakonissalaitoksen kanssa, jos kaupungilla ei ole omaa osaamista asiassa.

Romaneille on myös asumisen lisäksi keskeistä muu toimeentulo. Palveluleirin yhteydessä kaupunki ja muut toimijat voisivat toteuttaa romaneilla väliaikaistöitä, esimerkiksi katujen siivousta ja korjaustöitä, joita rakennusvirastolla on tarjolla roppakaupalla. Osa romaneista työllistyisi palveluleirin ylläpitotehtävissä. Työt voisi jakaa vanhaan satamatyyliin aamuhuudoilla työnjohtajien vetämiin topparoikkiin. Itävallan Grazissa tarjotaan vastaavasti katujen siivousta ja muita puhteita väliaikaistyövoimalle. Mikseivät romanit voisi kunnostautua esimerkiksi Helsingin ratsupoliisin hevosten hoitajina? Näillä hätäaputöillä ei olisi tarkoituskaan pyrkiä romanien täystyöllisyyteen. Muutaman kympin päiväansiolla maksettaisiin osa majoituskuluista ja oleskelusta, mutta samalla heille annettaisiin mahdollisuus laillisiin töihin ja tienesteihin sekä osallistettaisiin heidät muuhun yhteiskuntaan, josta he ovat olleet sukupolvia eristyksissä.

Viime kädessä valtiovallan pitää painostaa itäeurooppalaisia EU:n jäsenvaltioita toimimaan inhimillisesti ja tasapuolisesti romanivähemmistöjään kohtaan, mutta osaltamme meidän suomalaisten pitää ojentaa auttava kätemme tälle syrjäytyneelle kansalle.

Tämä artikkeli on julkaistu tuesdayna 27. julyta 2010 kello 15.29 ja sen aiheena on Kunnallispolitiikka, Politiikka. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.