Helsingin ja Vantaan yhdistyminen keskusteluttaa ja myös arveluttaa monia. Eräs useimmin kuulemani peruste kaupunkien yhdistymistä vastaan on se, että kaupungista tulisi liian iso eikä paikallisdemokratialle jäisi enää tilaa – varsinkin jos Espoo kaapattaisiin hankkeeseen vielä mukaan. Ensikuulemalta perustelu kuulostaa hyvältä, mutta tarkemmin ajateltuna asia kääntyykin päälaelleen. Annas kun yritän selittää…

Ainakin Helsinki on kovin virkamiesvaltainen ja liian usein valtuustokin tuntuu vain kumileimasimelta päätöksille, jotka ovat tehty “jossain muualla”. Jos valtuutetuilla ei ole valtaa, ei asukkailla ole sitä senkään vertaan. Milloin Helsingissä on jotain asiaa kysytty todella kaupunkilaisilta? Asukastapaamiset erilaisten asioiden yhteydessä muodostuvat riitelytilaisuuksiksi asukkaiden ja virkamiesten välille – ja paikallispoliitikot luovivat jossain siinä välissä.

Paikallisdemokratian kannalta kaupunkien yhdistäminen on siis suuri mahdollisuus tilanteessa jossa paikallisdemokratiaa ei käytännössä nyt ole edes olemassa. Olisiko sitten kysymyksessä kaupunginosavaltuustot tai kansalaisfoorumit, joissa paikallisia suunnitelmia käsiteltaisiin, onkin sitten toinen luku tässä loputtomassa tarinassa.

Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona 12. tammikuuta 2011 kello 16.19 ja sen aiheena on Elämä, Kunnallispolitiikka, Politiikka, Vaalit. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.