Aloite uusista mökkikylistä Helsinkiin

Helsingissä on jäljellä vielä joitain eri aikoina rakennettuja mökkikyliä, joista viimeisin lienee Pakilassa Vantaajoen rantaan rakennettu kyläyhteisö.

Kaavoittamisen yhteydessä moni mökkikylä on hävitetty, viimeisin Tuoriniemessä Herttoniemenrantaa rakennettaessa. Laajasalon öljysataman alueen rakentumisen mukana kadonnee seuraavaksi mökkiyhteisö ja Kivinokankin tulevaisuus on hämärän peitossa.

Mökkikylien purkaminen on usein väistämätöntä kaupunkirakenteen kehittyessä. Toisaalta mökkikyläyhteisö on edelleen hieno ja urbaani tapa vapaa-ajanviettoon luonnonhelmassa, mutta liki kaupunkirakenteen ydintä. Yhä harvemmalla helsinkiläisellä on oma kesämökki jossain Järvi-Suomessa tai Saaristomerellä. Ainakaan kaikille ne eivät ole mahdollisia. Moni muualta Suomeen muuttanut tuskin kokee suomalaista kesämökkeilyä edes omakseen. Tiiviisti toteutettu mökkiyhteisö metron liityntäliikenteen äärellä olisi taas monelle tervetullut henkireikä ja mahdollisuus elämänlaadun parantamiseen.

Mökkikylien ei tarvitse olla kopioita vanhoista ratkaisuista, vaikka lähtökohta olisikin alle parinkymmenen neliön pikkumökkien tiivis kokonaisuus. Mökkikyläalueet olisivat oivallisia suunnittelukilpailun kohteita; miksei suunnittelussa voitaisi ottaa oppia jopa Kööpenhaminan Christianian laittomista mökkirakennelmista tai jopa Taipein laittomasta hökkelikylästä, jonka arkkitehti-taiteilija Marko Casagrande nosti arvoonsa ympäristötaideteoksena?

Mökkikylät eivät vie arvokasta rakennusoikeutta asumiselta, eikä niiden tarvitse olla kohtalokkaita viheralueillekaan. Esimerkiksi Vuosaaren Uutelaan ja Laajasaloon voitaisiin hyvin kaavoittaa uusia mökkikyliä. Muitakin mahdollisuuksia löytyy, jos vain tahtoa riittää.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että mökkikylät eivät jäisi vain historian jäänteiksi menneisyydestämme vaan, että uusia mökkikyliä kaavoitettaisiin ja toteutettaisiin edelleenkin helsinkiläisille vapaa-ajan kohteiksi.